Tässä onkin hurahtanut nyt kaksi viikkoa siitä, kun tuo erirotuinen muutti meille. Hauskaa on ollut! Yllättävänkin iisisti tuo integroitui shelttiporukkaan. Homma siis toimii. Ollaan naksuteltu Kickin kanssa erilaisia temppuja, kuten peruuttamista, istumista (kaduttaa, että opetin sen sille ensimmäisenä, kun se pieni tarjoaa sitä nyt aina! Murr), nenäkosketusta, takajalkojen targetointia, etujalkojen targetointia jne. Tämmöstä pientä aktivointia. :) Kivaa, kun se alkaa itse ajattelemaan! Pitkäpinnainen saa vain tietty olla. Itsellä se ei ole mikään vahvimpia piirteitä, mutta kyllä se tästä.
Käytiin eilen treenaamassa Bean kanssa hypyptekniikkaa Vapun tunnilla Sporttarilla ja sit vielä raju rykäisy Juhan treeneissä. Ehkäpä hieman turhan paljon tuli, mutta hyvin jaksettiin. Hyppytekniikassa B on kehittynyt, vaikkei kauheasti olla keritty edes toistoja tekemään. Hyvä fiilis silti! Juhan treeneissä taas tuli läksynä:
takakierrossa hypyn hakeminen pienemmillä avuilla
kontaktin vapautuksessa EI LIIKKEELLÄ PRKL!
kontaktilla persjättö
Siinäpä nuo tais ollakin. Oli ihan murhaa mennä takaakiertoja suoran jälkeen. Joo, no ihan kivaa silti oli! :) Cipu ei ole treenannut, Cipu on ollut Natin tapaan managerin roolissa ja näyttäny söpöltä. Pitäis sitäkin nyt treenailla. Toisaalta, lahjattomat treenaa!
Tänään on sitten näköjään Bea hyväksynyt kohtalonsa ja päätti sitten ihan itse ottaa selvää belgialaisesta lapsesta. Häntä heilui, eikä edes hampaita näyttänyt. ;) Sain jopa videopätkää evidenceksi! Heh. Huumorilla.
7.12.2011 muutti meille vihdoin kauan odotettu Kick Van de Vaardekenshoeve (s. 1.10.2011), eli Kick. Tyyppi on valloittavan suloinen, rohkea ja muutenkin hupaisa. K:ssa on potkua. Katsotaan, millainen riiviö tyypistä kehittyy! Toistaiseksi on oppinut meidän kodin sääntöjä ja systeemeitä oikein mallikkaasti. Koira- ja ihmiskavereihinkin on suhtautnut kivasti. Tänäänkin meillä kävi Allu ja Rex pyörimässä. Rex osoittautuikin oikein päteväksi leikkikaveriksi. Eilen kävivät Tuija + koirut, mutta Leia-bc oli hieman sitä mieltä, että pennun kanssa ei voi leikkiä. Saatiin mitattua tyypille korkeutta 35-36cm mittaustavasta riippuen. Ei oo helppoa mitata tommosta! :)
Cindy ja Bea toistaiseksi välttelevät uutta hyyppää. Cindy on kuitenkin vähän leikittänyt Kickiä. Hetki menee noillakin sulatellessa. ;)
Päätettiin lähteä sosialisoimaan sinisten tyyppien kanssa Kirkkikselle itsenäisyyspäivän kunniaksi. Siellä oli valtaisat epikset. Ihan hirmuusti porukkaa, mutta kivaahan se oli nähdä kavereita! Sinne tulivat myös Sari ja Ramses. Saatiin sitten odotella omaa vuoroa useampi tunti, mutta kyllähän se aika siinä kuitenkin kului pikkuhiljaa :D
Oltiin oltu mestoilla about 4h ennenkuin Cindyn vuoro tuli. Tehtiin suht ok nolla. Toisella kierroksella tehtiin kai myös nolla, mutta seisotin puomin kontaktilla, koska eka puomi meni vähän juostessa. Ei ole vielä neidin kunto entisellään, vaikka lähdöt sujuvatkin nyt vähän räjähtävämmällä voimalla. Se on saanut nyt vähän turhan paljon massaa, aka läskiä... Pienensin sen ruoka-annoksia nyt ja lisätään liikuntaa. Silti tällä ratasuorituksella sijalle 3!! Startteja tais olla minikisaavissa 50 ja 60 välissä.
Bean ratoja en saanut nauhalle. Tehtiin senkin kanssa kaksi yrittämää. Ekalla radalla pakka hajosi ihan totaalisesti, mutta kontaktit oli ok. Minä en vienyt sitä esteille ja olin muutenkin ihan hukassa itseni kanssa. Tokalle radalle tsemppasin ja kaikki menikin aivan buenosti, tokavikalle esteelle asti. Loppusuoralla tokavikana esteenä suora putki ja minä ääliö juoksin sisäpuolta!!! Radalla oltiin aikaisemmin menty suorasta putkesta vasemmalle, kepeille. Bea tietysti "kilttinä" tiesi minne mennään: KEPEILLE tietty. Heidaa... Joo, no, ei se mitään, näistä ei voi kuin oppia taas. No, elämä on. Bea on silti kiva. :)
Käytiin treenaamassa HAU:n huippisryhmätreeneissä Juhalla Agilityakatemiassa taas pitkästä aikaa. Ai, että teki hyvää tempoa menemään. :) Olin odottanutkin masokistista treeniä jo useamman viikon. Täytyy myöntää, että turpiin tuli. Tämä siis kaikessa erinomaisuudessaan! Treeni ei ollut liian pitkä, 25 estettä. Alkuun sai vääntää kolme valssia, onneksi ollaan treenattu ennakoivia valsseja nyt aika paljon ja ne alkavat sujumaan jo suhteellisen kivasti. Pointtina Juha sanoi, että minun pitää lähteä liikkeelle nopeammin. Ennakoin oikea-aikaisesti, mutta jotenkin vähän jään paikalleni jumittamaan ja siitä syystä kaarros valahtaa hypyn takana. Aivan loogistahan tämä on. Heti, kun merkkasin valssin, vaihdoin suuntaa ja lähdin forcella liikkeelle, toimi Beakin ajatuksen voimalla. Hyvä fiilis!
Radassa oli yksi meille lähestulkoon ylitsepääsemättömän vaikea kohta. U- putkeen lähetyksen jälkeen oli työnnettävä koira hypylle, mutta kuitenkin pidettävä koiraa vastaisessa lapasessa, ettei se lukisi tyrkylläolevaa ansaestettä. Äh, liian vaikeaa! Vaikka kuinka käänsin yläkroppaa, huusin, kiroilin ja kutsuin, ei neiti-B tullut käteen.
Kuvassaolevan numero 3:lle oli tehtävä ikäänkuin päällejuoksupersjättö (saksalaisen joku muoto?), koska rata jatkui suoraan kahden esteen verran, jonka jälkeen tuli takaakierto+poispäinkääntö.
Kuten arvata saattaa, kiirehän tuossa tuli. Bea oli koko ajan ansaesteellä. Saimmekin läksyksi treenata vastakäden haltuunottoa lelulla jne. käyttäen ansaesteitä. Ihan lähtien liikkeelle paikaltaan. Tehtiin lukuisia toistoja, joista muutama onnistunut "vahinkolaukaus," toisinsanoen oikea-aikainen ohjaus. ;) Tuossa vain ei voinut ohjaaja kovin paljoa edistää, koska muuten koira ei olis hakenut estettä nro 2. Samalla oli kuitenkin kova kiirus eteenpäin. Puolivalssista ei olis tuossakohtaa ollut mitään apua. Saatiin nyt sitten tehtyä (vastoin kaikkea järkeä) jaakotuksella tuo 2-3. En pidä ideasta sinänsä, sillä jaakotusta pyrin käyttämään vain oikeasti tiukkoihin kääntöihin, mutta saatiinpahan onnistumisia ja Bea pois vääriltä poluilta. Koira kun tuppaa oppimaan väärätkin asiat niin nopeasti... Erinomainen treeni kyllä ja hiki tuli! Ei muuta kuin läksyjä tekemään. Meillä on nyt kotijumppaa, hyppytenkiikan saralla tasasarjaa ja haltuunottoja läksyvihkossa. Tästä on oikein hyvä jatkaa! :) Cindyn kanssa pitäis kyllä edelleen nostaa kuntoa, (kuten Beankin ja ennenkaikkea ohjaajan!!). Eli juoksulenkitkin pitäis taas aktivoida.
Eilen oli sitten aika katkaista varsinkin Cindyn piiiitkä kisatauko (viimeksi Heinäkuussa kisattu!!). Hieman oli kyseenalaisen väsynyt olo, kun oltiin oltu shelttikamusten Satun ja Sarin kanssa saunomassa ja vaikka olinkin autolla liikenteessä, pääsin nukkumaan vasta 4:30. Eli oltiin shetlantilaisten kanssa nukuttu vain noin neljä tuntia...
Cindyn kanssa tehtiin kaksi rataa. Ekalla radalla oli nolla hyyyyvin lähellä, mutta jenkkikäännökseen lähettäessäni jäädyin ja neiti kääntyi sen verta übertiukasti, että loikkas hypyn takaisin -> hyl. Starttiin mennessä Cipu oli aivan lyödyn oloinen, se ei meinannu tulla karsinasta ulos, oli ihan "jäässä." Yritin innostaa sitä jne. Taisi olla joku ramppikuume tyypillä. No, tokalle radalle (hyppis) mentiinkin sitten ihan eri mentaliteetilla. En tiedä, johtuiko siitä, että startissa oli tilaa ihan valtavasti, eikä siinä ollut siis lähellä mitään ahdistavia karsinoita sun muita. Neiti leikki ja haukkui iloisesti! :)
Rata oli suht kiva, jos ei lasketa yhtä valahtanutta kaarrosta. Tehtiin nolla, mutta sijoitus oli vasta 11. No, nolla eniwei. :) Minusta pussikulma oli kyllä vaarallinen... Kiitokset Allulle kuvaamisesta!
Sitten oli Bean vuoro. Sama rata, mutta koska säädin niin ruman valssinyritelmän 3. hypylle, että rima putos ja mun oma ohjaus kärsi siinä sitten valtaisan inflaation. Tein jotain tosi supertyhmää ennen pussia, josta hyl. No, loppurata meni ihan kivasti, kunnes ennen keppejä Bea kaatui. En tiedä, että pysähdyinkö jotenkin siinä tai jotain. Veikkaan myös, että meidän kaikkien väsymys ei ainakaan auttanut asiaan. Bealla aukes hieman ien alahuulen alta. Sain kuitenkin tyypin plutaamaan vesikupissa namien avulla ja hiekat huuhtoutuivat pois. :)
Tässä jälleen kiitos Allulle kuvauksesta:
Sitten oli vuorossa viimeinen rata. Agirata, joka oli ihan ok. Alussa olisi pitäny kolmoshypylle oikeasti vähän vekata. Olis muutenkin pitänyt lähteä 1. ja 2. esteiden välistä, jotta olisi saanut oman liikkeen paremmin mukaan. Nyt jätin Bean yksin suorittamaan 3. sillä seurauksella, että se hyppäsi aivan väärään suuntaan ja kääntö 4:lle oli aivan hysteerisen kaamea. No, Onnistuipa puomilla hypyn leieröinti hienosti, eikä puomin jälkeisen hypyn rimakaan kolahtanut. :) No, Bea taas kompuroi ja rytmi sekosi, kun piti tehdä saksalainen. Siitä siis kielto. Mutta oikein tyytyväinen olen rataan noin muuten, jos ei siis kieltoa ja sitä säätöä esteillä 3-4 lasketa ;)
Kisojen jälkeen tultiin kotiin ja meillä vallitsi melkoisen rauhallinen ZEN...
Mutta: Meillä on kyllä muitakin uutisia! Nimittäin nyt tulevalla viikolla saamme paimenduoon laajennusosan. Meille muuttaa Belgianpaimenkoira Malinois KICK van de Vaardekenshoeve (i. Dolce Simply Divine, e. Ivita van de Vaardekenshoeve) Belgiasta. Kick on syntynyt 1.10.2011 ja tulee sijoitukseen Kennel Frosty Forestista, eli Iida Vakkurilta. Hiemanko me odotetaan lentopostia!! :) Kutsumanimeksi neitonen saa mitä ilmeisimmin Kick. Potkua siis pitäis olla, jos nimi on enne. ;)
Käytiin ottamassa "lämpöä" tyttöjen kanssa torstaina kotiepiksissä Purinalla. Matti Levanto oli värkännyt suht haasteelliset radat, mutta ihan jees! Bea sai aloittaa, tehtiin radalla pari onnistunutta saksalaista, poispäinkääntöä jne. Ihan ok, vaikka en suoristanutkaan puomille ja neiti lensi ylösmenolta kuin leppäkeihäs. Saksalaiset tuli siis esteelle 4 ja 13. Bea vaan ei jostain syystä nyt osannut hakea umpiputkea 9. Tulos oli jotain tsiljoona. Cipun kanssa mentiin sitten vain kovalla tsempillä pitämään hauskaa. Tehtiin kuitenkin nätti nolla, joka tais olla illan ainut kisaavien tekemä nolla. Cipu siis minien 1. Bea kuin ihmeenkaupalla medien 3. :) Tässä ratapiirros suunnilleen:
Päätin tuossa joku hetki sitten harvestoida akvaariosta ämpärillisen biomassaa ja laittaa muutenkin ylikasvaneet kasvit ruotuun. Nyt se näyttää ihan siedettävältä. Koska töyhtökääpiöaffenet eivät syystä tai toisesta tykänneet asustaa akvaariossamme ja heittivät veivit, päätin hommata sitruunatetrojen kaveriksi jotain muuta jännää. Sinne löysi tiensä 10 kpl safiiritetroja. Ihan uusi tuttavuus meille. Todella ovat kyllä nättejä!! :)
Kalaset odottavat pussissa pääsyä uuteen kotiinsa. Sitruunat ovat uteliaina kurkkimassa. :)
On muuten todella vaikeaa saada kaloista kuvia! Ne on aikasta vikkeliä... Mutta tältä näyttävät uudessa kodissaan. Hieman ne ujostelevat vielä tuolla lämmittimen lähellä.
Tässä vinokuva altaasta. Akvaariohan on noin 200 litraa, eli ei kovin iso, mutta tähän kotiin ja tilanteeseen varsin passeli. Plus, että akvaario on kulkenut meidän perheessä jo useita vuosikymmeniä, eli se on vähän niinkuin vintagea! :)
Päätin leipoa rocky roadia, koska Kajsa ja Tuima olivat tulossa meidän kanssa lenkille. Tiuku on vielä toipumassa sterkasta, niin ei päässyt pieni mukaan. :/ Mutta juu, siis tässä kuvalliset ohjeet tästä syntisen hyvästä mömmelöstä. :D
Sulata suklaa vesihauteessa. Käytin kaksi levyä Lidlin maitosuklaata. Alkuperäinen ohje lienee tummasta suklaasta.
Kaada suklaa leivinpaperille. Tässä vaiheessa "keitokset" olivat pellillä, joka osoittautui liian laakeaksi.
Vaihdoin mömmön lasivuoan päälle jähmettymään, jotta suklaata riittäisi jokapaikkaan tasaisesti. Kääntelin seosta lastalla, että suklaa tavoittaisi kaikki komponentit. :) Sitten vain jäähtymään parvekkeelle!
Jähmettymiseen menee noin 2-3h, lämpötilasta riippuen. Tämän jälkeen terävällä veitsellä vaan palasia leikkelemään ja herkuttelemaan!
Käytiin tytsien kanssa kävelemässä Kivikossa, kun minut oli kutsuttu Queridos Diablos ja Senicitas -kenneleiden kasvattajapäiville mätsärituomariksi. :) Hauskaa oli! Saatiin Bean kanssa myös hyvää koulutusta, josta kiitos Päikille. Oikein hyvästä oli layerointitreeni (sorry kirjoitusasu, minä tunnetusti EN osaa kirjoittaa hienoja termejä oikein;)).
Aikaa on kulunut sitten edellisten blogipäivitysten. Paljon on tapahtunut, sekä hyvää että huonoa. Aloitetaan aikajärjestyksessä siis. Cindyn loppuraskaus sujui hyvin, kunnes tuli aika synnyttää. Alkuun homma eteni hyvin, mutta kun pentuja olisi pitänyt tulla maailmaan, ei ponnistuksista huolimatta mitään tapahtunut. Kajsa ja Tero olivat meillä ja seurattiin tilannetta. Soitettiin Viikkiin neuvoja, mutta käskivät odottamaan vielä. Me kaikki ruvettiin hieman huolestumaan, joten yritettiin toiseen päivystävään. Tämä oli kuitenkin kiinni, sillä eivät olleet saaneet päivystävää eläinlääkäriä. Kyseessä oli su-ma yö, tietenkin (3.10.2011). Lähdimme Viikkiin, joka oli hyvin täynnä potilaita. Cindy huusi penkillä ja yritti ponnistaa.
Meni varmaan tunti, että päästiin edes toimenpidehuoneeseen Kajsan ja pikku-Cipun kanssa. Siellä yritettiin sitten auttaa pentua maailmaan, joka oli jumissa. Todennäköisesti jo kuolleena kuitenkin. No, kun eläinlääkäri saapui, saatiin pentu revittyä ulos väkisin. Cindy oli aivan hirveän kipeä ja merleuros-pentu tietenkin kuollut. Iso se oli. No, äkkiä ultraan, jossa näkyi toinen pentu ja vieläpä vähän sydänääniä. Jouduimme kuitenkin odottamaan leikkaavaa lääkäriä, liian pitkään. Cindy sektioitiin ja Kajsa yritti toista pentua (merlenarttu) elvyttää puoli tuntia, turhaan. :( Voi itku sitä surun määrää, mikä meillä oli!
Onneksi saatiin Cindy elävien kirjoissa kotiin, vaikka sillä olikin aivan kauheat kivut. Elettiin hetki kerrallaan ja lääkkeitä popsien. Pieni sitkeä tyttö kuitenkin lähti paranemaan, vaikka kaipasikin muutaman päivän aikana pentujaan.
Cipu hoivasi tuota keltaista riepua, joka näkyy kuvassa. Se taisi olla ihan hyväkin asia, näin jälkeenpäin ajateltuna. Onhan emolle aivan kauhea koettelemus, että menettää pennut ja kaikenlisäksi joutuu kokemaan kaamean kivuliaan synnytyksen ja sektion!
Viikon päästä neiti kuitenkin oli jo ihan toinen koira. Kahden viikon päästä oltiinkin jo ihan eri meiningissä, Cindy alkoi tapansa mukaan riehumaan Bean kanssa. Sehän ei ollut ison masunsa takia voinut juosta kunnolla kuukauteen!
Nyt kun leikkauksesta on kulunut jo lähes kuukausi, ollaan ihan toivuttu kaikki ja elämä on jatkunut normaalisti. :) Cipu on saanut kokeilla agilityä vähän. Käytiin keskiviikkona ottamassa kotiseuran epiksissä möllihyppis ja hyvinhän se kulki!
Bean kanssa ei olla juuri kisattu. BAT:n kisojen jälkeen käytiin viikko sitten Citybelgien kisoissa Purinalla. Otettiin hyvä vitonen (tokavika rima alas, rytmi meni rikki, koska olin jäljessä) ja pari ok hyllyä. Nyt pitäis ilmottautua vaan kisoihin ja takoa tulosta. Bea on super. :) Odotan kyllä innolla sitäkin, että Cipun kanssa päästään kisailemaan! Varmaan tossa kuukauden päästä uskallan ilmottaa neitokaisen kisoihin. Ennen sitä pitää käydä vähän tutustumassa paremmin noihin esteisiin ja ohjauskuvioihin. Cindyllä kuitenkin on ollut taukoa Elokuun puolivälistä asti.
Elikkäs tässä lyhykäisyydessään parin kuukauden tapahtumat. Kuntoa kasvatetaan kaikille kolmelle ja nautitaan syyssäästä! Katsellaan, että kasvaako meidän duosta trio, toivottavasti! ;) Tästä myöhemmin lisää, kun asiat varmistuvat.
Ollaan nyt vihdoin katkaistu Bean kisatauko. :) Käytiin pari viikkoa sitten epistelemässä, Ensin I-HAH:n pari starttia, joista tokalta radalta kaatosadenolla (sij. 3). Keskityttiin rimoihin ja kontakteihin. Käytiin myös Ojangossa TehisCupissa ottamassa kaksi starttia, molemmilta radoilta nolla sekä voitto. :) Neito oli vain tosi jumissa ja sitä on nyt sitten hierottu pariin otteeseen ja tehty muutenkin kaikki voitava.
Lauantaina 10.9. oli BAT:n kolme starttia. Ensimmäisellä radalla tuli kaksi rimaa alas, aika olisi ollut erinomainen. No, sama se. Jos tädillä olis munat, solis setä... Tokalla radalla sähelsin ja saatiin kaksi kieltoa. Vika rata menikin sitten jo "niinku Strömssöössä!", eli nollavoitto + SERT-A. Tuomarina oli Ritva Herrala, radat olivat kaikenkaikkiaan kivat. Etenkin vika rata. Totesin jo rataantutustumisen jälkeen, että onpas kivan oloinen, onneksi olikin sitä sitten loppuun asti! Palkinnot olivat ihan superit, saatiin jopa 30e lahjakorttikin Hurtalle, haettiin heti uusi kuolaamani pro-herkkutasku. Se onkin ollut nyt sitten sienimetsässäkin mukana.
Nyt tulevana lauantaina on piirimestaruudet Ojangossa. Startataan Bean kanssa sekä yksilöissä että HAU:n medijoukkueessa. Starttaan myös näillä näkymin minijoukkueessa supersheltti-Ainolla! Outi on vähän kipeenä, niin sitten tämmöinen hätäratkaisu, joka ei tosin minua haittaa... :) Tässä eilinen treenivideo. Erinomainen koiru!
Ainiin, käytiinpä Cindyn kanssa Nadjan koiratanssikurssin ekalla kerrallakin maanantaina. Kivaa puuhastelua, astuin vain kuoppaan ja hieman nilkka siitä suuttui. Toivottavasti paranee lauantaiksi... Cindyn kanssa saatiin läksyksi viedä joitain liikkeitä hieman pidemmälle, onneksi Nadja osasi (ylläriylläri) neuvoa, että miten jumahtaneesta liikkeestä päästään seuraavaan vaiheeseen! :) Koiratanssi on kyllä Cipulle erinomainen laji, ahne kuin on. Ei tarvitse kuin ottaa naksu kouraan, niin alkaa tapahtumaan.
Cindyn laskettuun aikaan ei ole enää kauaa, reilu pari viikkoa! Vähänkö on jännittävää! Neiti on kyllä pesänrakennuksen pääarkkitehti, joka päivä koulusta tultuani neito on väsännyt MINUN sänkyyni toinen toistaan hienompia pesiä... Varmaan sitten joku päivä ne pennut odottaa siellä tyytyväisinä, toivottavasti näin ei kuitenkaan käy! :)
Mukavia syyslekkejä kaikille! Muistakaahan käydä sienestämässä, nyt niitä on:)
Koska Cindy on jo melkoinen taapero, saa se juoksennella toistaiseksi vain frisbeen tai muun perässä. Agiliitely on siis tauolla. Bea ei saanut tähän leluun hipaistakaan. "Bea riekkukoot agikentillä..."
Päätinpä nyt rakentaa omat ohjurit, sillä niitä tarvitaan jo itseasiassa tänä iltana! :) Verkot on kovin hankalat viritellä kiinni ja pleksin taivuttelu ei oikein innostanut sen jälkeen, kun erään treenikaverin kanssa huomattiin, että hänen tekemänsä polykarbonaattiohjurit eivät sopineetkaan kaikkiin kentälläoleviin keppeihin. Mikä siis neuvoksi, kun kepit ovat eri paksuisia? Halusin sellaiset ohjurit, jotka käyvät mahdollisimman monenpaksuisiin keppeihin. Sisäinen insinöörini heräsi ja ystäväni mr. Google toimi apuna ideoinnissa.
Materiaalit, joihin päädyin: (huom! testausta vailla)
- isän mökkityömaalta ylijäänyttä muoviputkea (lienee jotakin vesisysteemiä)
- muoviset jousipuristimet
- jesaria
Ensin mittasin, että mikä olisi ohjurin pituudeksi sopiva. Kokeiluun lähtee nyt 170cm mittaiset. Tuohon sitten lisäksi vielä klipsin tuoma mitta x 2.
Tarvikkeet eteisen lattialla. Eikun härkää sarvista ja hommiin!
Klipsit pakkauksessaan. Olisko ollu vähä alle 8e/pkt
Vähän mittakaavaa.
Jesari, tuo pelastus. Näköjään tuli Cindyn nenä kans kuvaan.
Klipsi kiinnitettynä ohjuriin.
Tadaa!! Valmiit ohjurit! :) Jos nuo tuntuu löysiltä kepeissä, niin kieritän tuohon ympyräosaan vähän jesaria, niin johan pitäis pysyä. Hintaa tälle 10 kappaleen ohjurisarjalle tuli 36e (+jesari oli 10,50e, sitä tosin ei kamalasti kulunut).
Muoks. Nyt on ohjurit testattu extreme-olosuhteissa. Turkoosit tartuntatassut saivat kyytiä, ku eivät meinanneet nuo klipsit mahtua meidän keppeihin. Nyt kuitenkin ovat entistä paremmat! Vähän ehkä jesaria lisää vahvikkeeksi.
