lauantai 29. lokakuuta 2011

Kuulumisia

Heippa pitkästä aikaa!


Aikaa on kulunut sitten edellisten blogipäivitysten. Paljon on tapahtunut, sekä hyvää että huonoa. Aloitetaan aikajärjestyksessä siis. Cindyn loppuraskaus sujui hyvin, kunnes tuli aika synnyttää. Alkuun homma eteni hyvin, mutta kun pentuja olisi pitänyt tulla maailmaan, ei ponnistuksista huolimatta mitään tapahtunut. Kajsa ja Tero olivat meillä ja seurattiin tilannetta. Soitettiin Viikkiin neuvoja, mutta käskivät odottamaan vielä. Me kaikki ruvettiin hieman huolestumaan, joten yritettiin toiseen päivystävään. Tämä oli kuitenkin kiinni, sillä eivät olleet saaneet päivystävää eläinlääkäriä. Kyseessä oli su-ma yö, tietenkin (3.10.2011). Lähdimme Viikkiin, joka oli hyvin täynnä potilaita. Cindy huusi penkillä ja yritti ponnistaa.


Meni varmaan tunti, että päästiin edes toimenpidehuoneeseen Kajsan ja pikku-Cipun kanssa. Siellä yritettiin sitten auttaa pentua maailmaan, joka oli jumissa. Todennäköisesti jo kuolleena kuitenkin. No, kun eläinlääkäri saapui, saatiin pentu revittyä ulos väkisin. Cindy oli aivan hirveän kipeä ja merleuros-pentu tietenkin kuollut. Iso se oli. No, äkkiä ultraan, jossa näkyi toinen pentu ja vieläpä vähän sydänääniä. Jouduimme kuitenkin odottamaan leikkaavaa lääkäriä, liian pitkään. Cindy sektioitiin ja Kajsa yritti toista pentua (merlenarttu) elvyttää puoli tuntia, turhaan. :( Voi itku sitä surun määrää, mikä meillä oli!


Onneksi saatiin Cindy elävien kirjoissa kotiin, vaikka sillä olikin aivan kauheat kivut. Elettiin hetki kerrallaan ja lääkkeitä popsien. Pieni sitkeä tyttö kuitenkin lähti paranemaan, vaikka kaipasikin muutaman päivän aikana pentujaan.


Cipu hoivasi tuota keltaista riepua, joka näkyy kuvassa. Se taisi olla ihan hyväkin asia, näin jälkeenpäin ajateltuna. Onhan emolle aivan kauhea koettelemus, että menettää pennut ja kaikenlisäksi joutuu kokemaan kaamean kivuliaan synnytyksen ja sektion!


Viikon päästä neiti kuitenkin oli jo ihan toinen koira. Kahden viikon päästä oltiinkin jo ihan eri meiningissä, Cindy alkoi tapansa mukaan riehumaan Bean kanssa. Sehän ei ollut ison masunsa takia voinut juosta kunnolla kuukauteen!


Nyt kun leikkauksesta on kulunut jo lähes kuukausi, ollaan ihan toivuttu kaikki ja elämä on jatkunut normaalisti. :) Cipu on saanut kokeilla agilityä vähän. Käytiin keskiviikkona ottamassa kotiseuran epiksissä möllihyppis ja hyvinhän se kulki!


Bean kanssa ei olla juuri kisattu. BAT:n kisojen jälkeen käytiin viikko sitten Citybelgien kisoissa Purinalla. Otettiin hyvä vitonen (tokavika rima alas, rytmi meni rikki, koska olin jäljessä) ja pari ok hyllyä.  Nyt pitäis ilmottautua vaan kisoihin ja takoa tulosta. Bea on super. :) Odotan kyllä innolla sitäkin, että Cipun kanssa päästään kisailemaan! Varmaan tossa kuukauden päästä uskallan ilmottaa neitokaisen kisoihin. Ennen sitä pitää käydä vähän tutustumassa paremmin noihin esteisiin ja ohjauskuvioihin. Cindyllä kuitenkin on ollut taukoa Elokuun puolivälistä asti. 

Elikkäs tässä lyhykäisyydessään parin kuukauden tapahtumat. Kuntoa kasvatetaan kaikille kolmelle ja nautitaan syyssäästä! Katsellaan, että kasvaako meidän duosta trio, toivottavasti! ;) Tästä myöhemmin lisää, kun asiat varmistuvat.