Hei vaan,
Onkin hetki edellisestä blogautuksesta. Paljon on tapahtunut. Niin hyvää kuin huonoakin. Aloitetaan vaikka niillä huonoilla uutisilla, koska ne kääntyvät hyviksi. Viime viikolla Kick alkoi oksentamaan keskiviikkona. Torstaina vein sen lekuriin nesteytykseen, kun luulin sillä olevan jokin vatsapöpö. No, ei ollut, vaan suolitukos. How nice. :( Röntgenissä näkyi "luun tiheyden omaava kappale." Neiti oli hotkaissut liian ison palan luuta kerrallaan. Perjantaina se leikattiin, mutta kaikeksi onneksi ohutsuolta ei ollut mennyt kuolioon. Nyt on neidolla masussa 13 tikkiä ja vähän iisimmin otetaan. Leikkauksesta on nyt hieman yli viikko, eikä ole kipuillut tms yhtään. Nyt vain kunnon matokuurit kehiin koko konkkaronkalle, nimittäin neidosta löytyi myös sellaisia... Yäh.
No, Kick voi siis paljon paremmin ja on oma itsensä. <3 Ollaan treenailtu leikkimistä pienissä erissä, lähinnä vain lapasen kanssa lenkillä luoksetulon palkkana. Myös sivulle-viereen-seuraa-sit -juttuja. Ainiin ja tietenkin paikallaoloa! Se onkin edistynyt huimasti. Kick on ihan älyttömän nälkäinen ja ahne pentu, joten ollaan treenattu istumista ruoka-ajan yhteydessä. Alkuun ruoan saaminen kesti Kickillä kauan, sillä aina kun kuppia laski alaspäin, peppu nousi. Kuppi takaisin ylös ja uudestaan. Alkuun olisi tietysti koira kuollut nälkään, jos olisin vaatinut kuun taivaalta. Ensin riitti se, että kupin kärki kosketti maata ja tyttö sai luvan. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että Kick voi kököttää parin metrin päässä kupista ja lasken kupin maahan, K nököttää edelleen paikallaan. Peppu saattaa kerran nousta, mutta se ei silti ampaise kupille. Käsken uudelleen istumaan ja taas odotetaan. Käsky "okei," antaa luvan mennä. Hirmuhienosti se kyllä edistyy!
Shelttirintamalla ei mitään erityistä. Nyt tosin viikonloppuna pitäisi kyhätä auton takakontti sellaiseen järjestelmään, että siellä voi kuskata kaikkia kolmea järkevästi. Kick ei tuon lautasantenninsa kanssa nimittäin oikein mahdu häkkeihin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti