Ekalla radalla okseri (tapissa!) aiheutti mulle pienoisen sydänkohtauksen, kun Bea tuli sieltä suu auki ja edellä hiekkaan. Raasu-pieni. <3 Onneksi ei mitään silmiinnähtävää asfaltti-ihottumaa pahempaa. Sillä oli suu ja hampaanvälit aivan täynnä hiekkaa, mutta huuhtelemalla lähti. Jännäsin, että miten se liikkuu ja päästäänkö tokalle radalle. No, kunnon välikävelyt kyllä osoittivat neidon olevan ihan kuosissa, ainakin päällisin puolin. Toka rata jatkoi samaa linjaa ja esim kepeiltä olikin sama vienti putkelle, kuin ekallakin radalla. Yksi rima oli tullut alas tokalla radalla, ennenkuin törkkäsin yliohjaten koiran takaakiertoon, vahingossa. No, eipä siinä. Pientä tökkimissäätöä oli sitten lopussa, en tiedä oliko Bea sitä mieltä, että näillämain sattui äsken, vai eikö vaan nyt ollutkaan minimalistinen ohjaus riittävä. Tiedä häntä. Tyytyväinen olen, vaikka vähän tultiinkin turvalleen! Nyt pistetään mimmille BOT niskaan ja lähdetään koisaamaan!
Tack Bea! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti