Meillä asuu sekä kaksi Shetlantilaista että Belkkari, eli ikäänkuin molempiin kasteihin kuuluvia potentiaalisia otuksia. Kickin ollessa nuorempi, viime talvena, se koetteli omaa asemaansa lauman pohjimmaisena ja kävi pari kertaa Cindyyn kiinni. Tilanteen saattoi laukaista pallonheitto niin, että Kick oli jo väsynyt ja vietti löi läpi, jolloin se näki pienen sheltin saaliina. Me selvittiin näistä muutamasta tilanteesta kovalla mölinällä, kurinpidolla, muutamalla reiällä ja kolahtaneilla itsetunnoilla. Thank god.
Nämä erittäin kurjat kokemukset ovat kuitenkin takanapäin ja kasvattaneet minua koiranomistajana valtavasti. Minun tehtävänäni on osoittaa kullekin koiralle oma paikkansa laumassa ja ottaa koirien eri ikä- ja kehitysvaiheet huomioon. Minun tehtäväni on huolehtia, että jokainen saa elää turvallista elämää meidän perheessämme. On osattava olla johdonmukainen ja lukea koiraansa, ennakoida ja välttää turhia tapahtumia, joita koira ei pahimmassa tapauksessa unohda koskaan.
Monesti kirjoitellaan, että "miksei isojen koirien omistajat älyä pitää koiriaan kiinni?!" Minua korpeaa jatkuva isojen koirien syyttely. Toki iso koira saa paljon pahempaa jälkeä aikaan hyökätessään, kuin pikkukoira. Se on sanomattakin selvää ja olen asiasta sitä mieltä, että ison koiran omistajan tulee olla erityisen tarkka lemmikkinsä kanssa eläessään. Kuitenkin pienten koirien omistajilla on ihan yhtä suuri vastuu huolehtia omasta lemmikistään.
Usein lenkillä tulee vastaan myös pieniä koiria, jotka saattavat käytöksellään provosoida muita koiria, koosta riippumatta. Koira on eläin ja toimii vaistonvaraisesti. Pienen koiran huono käytös voidaan sivuuttaa nykäisemällä hihnasta. "Se on niin pieni, uhotkoon, noh noh." En usko, että koira kuitenkaan osaa kokoaan käsittää samalla tavalla kuin ihminen. Onhan isomman koiran vastaavanlainen käytös paljon voimakkaamman näköistä ja provosoivampaa. Näin ihmissilmään. Molemmat käytökset ovat yhtä anteeksiantamattomia.
Kesälomareissulla eräässä saaressa meitä vastaan tuli haukkuen heeleruros. Ennenkuin meidän Belkkari kerkesi edes niskakarvat nostaa pystyyn, olin häätänyt pienen koiran tiehensä. Omistajat tulivat ulos grillikodasta ja katsoivat minua kovin vihaisesti. Katsokoot. Minä tiedän, että olisin joutunut maksumiehen rooliin, jos Kick olisi antanut palautteen pienelle koiralle, vaikka meidän Malinois olikin hihanssa. Ainahan se on ison koiran vika, tilanteen aloittajasta viis. Toki vapaana olevan koiran omistaja lienee olevan aina ns. maksumies.
Jokaisen tulisi siis valita sellainen koira itselleen (monelle sopisi ikäväkyllä hyvin helppohoitoinen lelukoira), jonka kykenee kouluttamaan ja jonka hallitsee. Myönnän itsekin, että minulla on ollut haasteita ison koiran kanssa, mutta oppi ja halu oppia lisää, ovat siivittäneet meidät pidemmälle ja viisaammiksi. Se, minkä kukin kokee "hallitsemiseksi", lieneekin suurin ongelma koiran valitsemisessa.
Toivon sydämestäni, että jokainen osaisi katsoa omia koiriaan ja omia koulutustaitojaan objektiivisesti, sekä tarvittaessa kouluttautumaan lisää. On erittäin epäkypsää nähdä toisten koirissa jatkuvasti vikaa ja omat koirat kullannuppuina. Ne ovat kaikki kuitenkin eläimiä, osat vietikkäämpiä kuin toiset. Me olemme ne vapaaehtoisesti hankkineet rikastuttamaan arkeamme, joten me vastaamme niiden käytöksestä. Jokaiselle koiranomistajalle oma koira on kuitenkin rakkain.
Mukavia ja turvallisia syyspäiviä kaikille koirille tasapuolisesti,
- Heli, sheltit Cindy ja Bea sekä belkkari Kick
"Ystävän lämpö ja läheisyys ei tunne kokoeroja" -Bea&Kick
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti