maanantai 15. elokuuta 2016

Herkkää, kovin herkkää -mitä ajatuksia ja tunteita koin kisoissa?

Me käytiin Kick:n kanssa sunnuntaina kisaamassa kolmen radan verran. Päätavoitteena minulla oli saada ajatus sen verran kasaan, että homma ei vain leviäisi ja että en itse olisi ylävireinen, kuten nyt viimeaikoina on ollut tapana olla. Kun lähtee säheltämään, pakka leviää, eikä rytmistä saa enää loppuradaksi kiinni.


Ekana oli hyppäri ja rimatkin 65cm:ssä. Hypärille sai lähteä tämmöinen semisti kontaktivammainen (meillä juoksuA ei aidosti ole vielä ihan valmis....) koirakko aikalailla rennosti. Rimat on toki aina haaste meille, mutta nyt en osannut niitäkään sen suuremmin stressata. Kunhan saisin Kick'n pysymään lähdössä. Toki olin päättänyt, että se pysyy ja näin kävikin. Neito oli erinomaisen hienosti maassa odottamassa lähtölupaa. <3 Avain onnistuneeseen lähtöön menemiseen on meillä ehdottomasti oikea mielentila. Kick ei ole niitä parhaiten patoavia koiria, joten tärkeää on, ettei se pääse liiaksi näkemään edeltäviä koirakoita radalla. Me siis aina piileskellään väliaitojen takana, nurkassa, telttojen takana jne. Todella tyylikästä. Ja sit hyökätään radalle nelivedolla. ;)


Päästiin siis lähtöön ja mulla oli hyvä olla. Ei noussut sellainen kumma jännitys päälle samalla tavalla kuin aikaisemmin. Tunsin jo siinä kohtaa, että nyt voisi meno olla jopa varman tuntuista. Ja sehän oli. Rata soljui hyvin, vaikka videolta katsottuna mä selkeästi käskytän koiraa ihan turhan paljon, taitaa jännitys vaan purkautua sitäkautta myös. Yksi ohjauslinja tokan putken jälkeen oli huono, koira taittoi mua kohden ja jouduin korjaamaan linjaa suht lyhyellä estevälillä, joten ponnistuspaikka oli huono ja siitä rima. Lopussa sitten huusin 'tule', enkä ohjannut putkenjälkeistä hyppyä. Ajatuksena oli tuossa kohtaa, että 'oisko pitäny tehä persjättö' mutten muuttanut ohjausta. En silti kuitenkaan vienyt ohjausta loppuun ja koira tuli esteen ohi. Ei haittaa, maaliin meni nätisti.


Tokan radan tutustumisessa kokeilin alun ainakin kymmenen kertaa ja vaikka kuinka monella eri tavalla. Siltikään en jostain syystä tehnyt ihan niin kuin olin suunnitellut. Olin ajatellut peruuttamalla yhden käden välistävedoilla tehdä 2-4 ja 5:lle takaaleikkaus. Jostain syystä mä huomasin olevani tekemässä 4:lle sylkkäriä, joka käänsi koiraa suht paljon ja se meinas lähteä puomille. Sain huudettua Kick:n takaisin ja jatkettiin rataa. Keppien jälkeiselle hypylle yliohjasin ja siitä kielto. Kick hyppäsi sen nollavauhdista ja mä lähdin jo juoksemaan puomille, Kick kiihdytti --> ei osunut ylösmenolle. Mun juoksu oli tahmeaa jostain syystä tällä ja varsinkin vikalla radalla puomien osalta. Ihmehölköttelyä. Mun nimenomaan pitäis juosta täysillä puomi! No, siitä jatkettiin rataa ja juoksin A:n ohi vaan lujaa, eipä osunut kontaktille. Loppu oli hieno. Radan alussa tunsin pienehkön jännityksen kuohahduksen, mutta sain sen karistettua pois ja Kick odotti tässä kohtaa kiltisti lähdössä. Radalle lähdettiin suhteellisen hyvällä olotilalla, vaikka alku aiheuttikin vähän mietintää. taaksetyöntöjä en edes harkinnut nyt tässä kohtaa, koska ne olisi olleet meille rimaherkkiä kohtia. Rimat aiheuttaa mulle suuria tunteita.. Hehheh.


Vikalle radalle meillä vaihtui tuomariksi Heidi Viitaniemi (ekoilla kahdella siis Allan Mattsson). Heidin agirata oli hauska. Siinä sai koko ajan ohjata. Rata sujui hyvin, vaikka pasma meni itsellä hieman sekaisin siinä kohtaa, kun Heidi nosti taas kätensä puomin ylösmenovirheen merkiksi. En saanut pysäytettyä alastulolle, jonka takia en myöskään kerinnyt takaakierojapsiin, vaan tein hyvin ahtaan takaakiertopäällejuoksun, jonka takia arvatenkin rima putosi. Tämän jälkeen hyvin rohkeaa ohjausta A:lle sokkariin ja todella nappiin meni, Osuikin jopa nätisti A:lle. Tässä huusin sitten pituuden jälkeen vaan 'eteen-eteen' ja mitään signaalia ei tullut, että oikealle käännyttäisiin, koira hyppäs suoraan, kääntyi kannoillaan ja tuli hypyn takaisin. Voi pientä. Sellaista sattuu. Silti kokonaisuutena ok.


Nyt olin jo oikeammalla mielentilalla, yliyrittämistä ei ollut kuin ehkä parissa kohtaa ja sain jopa hypärillä liikuttua paremmin. Kuntokuurille mars, mars! Mä haluan saada sen keveyden omaan liikkumiseeni. Se toki on aivan mustkin, jos haluan oikeasti juosta agilityä Kick:n kanssa kunnolla. Ja sitä todella haluan. Ensi lauantaina on ulkokisat Porvoossa, kun on piirimestikset. Ollaan menossa Kick:n kanssa. Tässähän siis kerkiää vielä vähän hioa tuota A:ta ennen sitä. Ekaa kertaa pitkästä aikaa kisaaminen oli oikeasti todella kivaa, aidosti! Tätä tunnetta ei ole ihan rehellisesti sanottuna ihan hetkeen ollut. Nyt oli ja tästä pidetään kiinni. <3 Kiitos Kick, kun olet meidän. <3


Hyvä aamupala on avain onnistuneisiin kisoihin, toteaa Kick.

Tässä vielä videotodisteet:











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti