torstai 29. lokakuuta 2015

Treeni rullaa ja ajatuksen voimaa

Huomenta,


Olen pitkään pohtinut koko blogin tarpeellisuutta, kun en tänne ikinä mitään päivitä. Eipä tätä kukaan taida lukeakaan. ;) Jospa ihan itseäni varten tässä kirjoittelisin siis. Kick:n kanssa toimii homma erinomaisesti tällä hetkellä. Treenaamme I-HAH:n talviryhmässä, jota luotsaa Jenna C ja Iina A. Erinomaista menoa on ollut, kuten koko kevät ja kesäkin Maiju K:n ryhmässä. Homma rulaa ja fiilis on ihan mahtava! Kaikki lähtee siitä, että itsellä on hyvä olla ja luottaa koiraansa, nauttii yhteisestä tekemisestä ja ennenkaikkea uskoo yhteiseen tekemiseen! Eikä huikeiden treenikavereiden olemassaoloa saa yhtään vähätellä. <3


Olin tuossa työn puolesta yhdessä koulutuksessa, jossa tuli ilmi niinkin erinomainen asia kuin negatiivisen ajattelun vaikutus käytökseen. Tämä pätee treenaamisessa ohjaajan mentaalipuolelle aivan yhtä lailla. Eli lyhyesti: Jos sinulle sanotaan, että älä ajattele violettia palloa. Mitä ajattelet? VIOLETTIA PALLOA! Samaa soveltaen agilityssä: "Tuolla on tuo väärä putken pää/koira karkaa tuohon putkenpäähän." Mitä tapahtuu? Aivot eivät aina tunnista tuota EI sanaa ja käytös ohjautuu alitajuisesti väärin ja ohjaat koiran väärään putkenpäähän tai ohjaat keskittymistä vaativan kohdan huonosti. En ole psykologi, mutta oma ohjaamiseni toimii vähänkin tällä tavalla. Ajatuksia pitäisi ohjata jo rataantutustumisessa siten, että ajattelisi: "Tässä kohtaa minun tulee ohjata erityisesti NÄIN tai NÄIN, jotta koira tulee sinne, minne haluan." On siis tiedostettava ansaesteet, ei suinkaan suljettava niitä pois. On myös mietittävä, miten saan koirani oikealle linjalle sen sijaan, että pelkäisi epäonnistumisia ylipäätään. Joskus olen sortunut epäonnistumisen pelkoon, mutta se asenne on myös tärkeää.


Suomessa ollaan erittäin teknistä ja nättiä agilityä treenaavaa porukkaa ja se näkyy monella tapaa koulutuksissa. Eurooppalaisia kun katsoo, taotaan aivan tajuttomia ratoja räkä poskella ja taistellaan loppuun asti. Sellaista urheilua on upea katsella. Asenne on joskus puuttunut omasta tekemisestä. Jos kaarros valahtaa, lopetan ohjaamisen. MIKSI? Eihän hittovie kisoissakaan siitä saa virhettä. Ensin on tehtävä se nolla, vasta sitten murehdittava aikaa. Ei paljon lämmitä, että pystyy tekemään täydellisesti 5-6 estettä, kun kisoissa matka on jopa 4-kertainen. Toki tekniikkaan ja muihin on kiinnitettävä huomiota, mutta jos kestävyys ei ole kunnossa, on turha odottaa nollaa. Vaatii aivan erilaista keskittymistä kyetä suorittamaan 20 estettä nollalla, kuin 6-8 estettä nollalla. Olen kovasti yrittänyt omassa tekemisessäni tätä pidempää keskittymistä treenata, siis oman pääkoppani sisällä. Ei saa luovuttaa. Eilen onnistuttiin parilla rimanpudotuksella lopuksi tekemään 24 estettä nollallla. Siitä se lähtee! Lauantaina kisoissakin hypärillä tuli yksi rima ja yksi turha kielto (takaakiertoniistolta). Kyllä se tästä suuntautuu parempaan.


Ja Juoksu-A projekti on käynnistetty maton avulla. Parit sessiot ollaan tehty Kick:n kanssa ja ihan ookoolta vaikuttaa. Katsellaan, miten tämä tästä edistyy. Kivaa syksyä ja muistetaan pitää karvaisista ystävistä hyvää huolta!